Heathkeeper's kennelnimi myönnettiin minulle kesäkuussa 1996. Kasvatin vuoteen 2001 mennessä kaksi bullmastiffipentuetta kohtuullisella menestyksellä. Heathkeeper's bullmastiffeja asuu Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Suurin osa on ollut jalostuskäytössä omilla tahoillaan ja jälkeiläisnayttö on ollut laadukasta.
Tasan puolet kasvattamistani bullmastiffeista on muotovalioita. Myös erilaisia Voittaja-titteleitä ovat Heathkeeper’s bullmastiffit haalineet eri maista. Yhtenä hienoimmista saavutuksista mainittakoon myös kasvattini Kans & Fin & S & Lt & Est Mva, V-02, BaltV-05, BaltV-06 Heathkeeper's Be With Me:n BEST IN SHOW -voitto Ruotsin Bullmastiffiyhdistyksen erikoisnäyttelyssä 2005.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin tosiaan lopettaa bullmastiffien kasvattamisen. Päällimmäisenä syynä lukuisat vastoinkäymiset, sekä motivaation puute rotua kohtaan.. Pidän yhteyttä bullmastiffi-ihmisten kanssa edelleen, rotu antoi minulle monia rakkaita ystäviä ympäri maailmaa ja kasvattieni omistajille annan tukeni luonnollisesti koko koiran eliniäksi.
Tällä hetkellä Suomen ylivoimaisesti voitokkain bullmastiffikasvattaja Satu Timlin (kennel Bullgrin's) otti jalostuslinjani haltuunsa ja jatkaa bullmastiffikasvatusta siitä mihin minä lopetin. Satun astuminen "puikkoihin" on nostanut hurjasti rodun tasoa tässä maassa, voin siis nukkua yöni levollisesti..

Aloin etsiä perheeseemme pientä rotua. Halusin haasteellisen turkin, koska välillä tuli turhautumisen tunne siitä, miten ”helppoa” oli bullmastiffien kanssa. Halusin luonteeltaan särmikkään koiran, joka pärjää lapsiperheen tiimellyksessä. Ennenkaikkea, halusin löytää terveen rodun sen kaiken jälkeen, mitä bullmastiffien kanssa oli tullut koettua. Kun olin vielä menettänyt sydämeni Helsingin Maailman Voittaja -näyttelysssä 1998 BEST IN SHOW 5 sijalle yltäneelle kuvankauniille mustalle kääpiösnautseri ”Uffelle”, niin ei rotua tarvinnut montaa yötä arpoa. Uffe oli legenda jo eläessään ja minun koiraharrastamiseeni sillä koiralla oli lähtemätön vaikutus. Halusin kääpiösnautserin ja kiitos Uffen, halusin mustan kääpiösnautserin.

En tiedä, mitä yhteensattumia ja kohtalonoikkuja tapahtui pentua etsiessäni, mutta mikään ei ollut osaltani niin ratkaisevaa kuin löytää ensimmäinen kääpiösnautserini Iida ja Iidan kasvattaja Mikko Samuli. On vaikea kertoa, kuinka paljon Mikko on uhrautunut kouliessaan minusta kelpoa kääpiösnautserin omistajaa ja harrastajaa. Jälkeenpäin ajateltuna aivan käsittämätöntä uhrautumista kasvattajalta! Kiitos että uskoit minuun! Vetää ihan sanattomaksi.
Toinen ihminen joka on ehdottomasti syytä mainita tässä yhteydessä on ”the magical scissorhand” Nina Suhonen, joka on antanut minulle tuhottoman paljon tietoa rodusta ja trimmaamisesta. Ninnin kanssa on tullut koettua toinen toistaan villimpiä seikkailuja välillä koirien kanssa, toisinaan ilman koiria. Vuodet ovat tehneet meistä läheiset ystävät ihan yksityiselämänkin puolella. Ninni on minulle kuin oma sisko. <3
Mikko ja Nina eivät kääntäneet selkää uudelle tulokkaalle, vaan vetivät mukaan rodun syövereihin ja opettivat, opettivat ja opettivat. Syvin kumarrus ja niiaus heille!

Koko koiraharrastamiseni ehdottomasti suurin vaikuttaja on irlantilainen, Ruotsissa asuva koiranero Gerard O'shea. Kolme Gerardin ohjaamaa handlerkurssia antoivat minulle osaamista ja ymmärrystä koiranäyttelymaailmaan niin paljon enemmän kuin niitä edeltäneet 10 vuotta aktiivista koiraharrastamista. Kuitenkin kaikkein suurimman vaikutuksen koiraosaamiseeni on tehnyt Gerardin syksyllä 2007 pitämä Koiran Anatomia -kurssi. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Kurssi oli vain kaksipäiväinen, mutta vaikutti lähtemättömästi omiin jalostusajatuksiini - puhumattakaan siitä anatomian maailmasta, jonka se avasi trimmaajan näkökulmasta. On uskomaton tunne harrastaa, kilpailla, jalostaa ja trimmata, kun voi vilpittömästi todeta tietävänsä (eikä vain luulla tietävänsä), jotain siitä mitä tekee ja miksi.

Tällä hetkellä kodissamme asuu kolme mustaa kääpiösnautserityttöä, Iida, Helmi ja Peppi. Koiramme viettävät täysipainoista lemmikin elämää arjen askareiden tohinassa. Perheemme koiriin voit tutustua tarkemmin "omat koirat" -osiossa.
Koiriemme päivittäisiin harrastuksiin kuuluu arkitottis, metsälenkit ja suosikkina jänisjahdit. Kun emme tee mitään, köllöttelemme koko lauma sohvalla TV:n ääressä tai surffaamme nettiavaruudessa. Muut omistamani koirat asuvat sijoituskodeissaan, viettäen myös onnellista lemmikin elämää.

Kääpiösnautseri-kasvatukseni tavoitteet ovat hyvin korkealla. Tavoitteeni ovat kuitenkin aina askeleen realistisempia kuin se täydellinen mielikuva joka mieleeni piirtyy. Käytän jalostukseen vain terveitä, rodunomaisen luonteen omaavia, näyttelyissä palkittuja koiria. Kasvatustyössäni ei ole tavoitteena lisätä kääpiösnautsereiden määrää maailmassa - siihen pystyy kuka tahansa. Tavoitteeni on pyrkiä viemään rotua eteenpäin, säilyttäen sen rotutyypilliset ominaisuudet ja olen valmis tekemään myös kovasti töitä sen eteen. Jokainen toteutettu yhdistelmä on pitkän harkinnan tulos. Jokaiselle yhdistelmälle asetan tietyt tavoitteet, jotka pyrin parhaani mukaan saavuttamaan. Loputon halu oppia uutta vie minua eteenpäin. Koirankasvattaja ei ole koskaan "valmis" vaan tietoa, osaamista ja ymmärtämystä on aktiivisesti kartutettava nöyrin mielin.

Pennun oma uusi koti on ratkaiseva tekijä siinä, millainen koirasta lopulta kehittyy. Koiran luonne muokkautuu suureksi osaksi sen kokemuksiin perustuen ja vain osa luonteesta on perittyä. Kasvattajana pyrin antamaan pennulle parhaat mahdolliset lähtökohdat uuteen elämään, uusi perhe vastaa siitä mitä elämä pennulle tuo tullessaan. Haluan kuulla koiran tuomista iloista, samoin kuin haluan opastaa, neuvoa ja auttaa kaikissa vastaantulevissa pulmatilanteissa. Jokainen kasvattini on minulle yhtä tärkeä. Annan kaiken tukeni kasvattieni omistajille koiran koko eliniäksi, jotta jokainen partasuu saisi ansaitsemansa onnellisen elämän.
Voin iloisena todeta, että kasvattieni omistajat ovat reippaita harrastusihmisiä. Lähellä asuvien kanssa puuhastelemme yhdessä kaikenlaista mukavaa säännöllisesti ja pyrimme järjestämään heille kursseja, koulutuksia ja kouluttajia tarpeiden mukaan.

Yhteyttä pidetään molempiin suuntiin ja ystävyyssuhteita on rakennettu. Olemme yhtä suurta perhettä ja iloiseen joukkoomme mahtuu aina lisää aktiivisia koiraihmisiä!